Ne jotka tietävät mikä "korvamato" on, tietävät kuinka lystiä on siihen joskus herätä. Niin kävi minulle aamuyöllä kl.4. Mato rallatteli Haloo Helsingin "Kuussa tuulee". Ei sinänsä paha. Pidän laulusta kovasti, mutta nukkunut en ole sen jälkeen. Vielä pitää tänään matkustaa, mutta näillä eväillä mennään.
"Jos lähden rakkautta etsimään.
Olen varma se ei vastaan tuu.
Mut jos lähden vaan elämään, niin
saatan joskus rakastuu.
Ja uskon et asiat tapahtuu.
Ja sen huomaan, kun jokin suuri
eteen astuu.
Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen.
Hyppää täysillä joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä, niin elävinä pystymme
kuulemaan jos kuussa alkaa tuulemaan.
Ei pitäis liikaa yrittää,
et saisin jonkun itsestäni pitämään.
Tiedän mitä oon ja mitä teen ja
jos sä sen näät et pysty ohi menemään.
Mut kaikki voi joskus rikkoutuu.
Mut ainakin olin hetken ehjempi
kuin moni muu....."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti