Eilen kävimme katsomassa yhtä "löytökissaa", joka oli otettu talteen yhden mukavan rouvan ansiosta. Toiveikkaina menimme paikalle.....ei ollut meidän kadonnut poikakissa. Väri oli sama, hieman isompi ja sukupuoleltaan "tyttö". Pettymys oli kamala!!! Mieltä lämmitti ainoastaan se, että on olemassa ihmisiä jotka välittävät oikeasti.
Illalla kl.20.30 Onni tuli sisälle ja perässä köpötteli meidän kadonnut retkeilijä. Se oli uskomatonta, epätodellista, kun oli jo toivon menettänyt.
Kisuli oli ihan kunnossa, nälkäinen ja pihkainen. Olikohan jossain kuusessa kököttänyt koko viikon ? Tai jumissa jonkun puuliiterissä? Tai....??
Onnellinen loppu kisulin seikkailulle! Niin se on ,että reissussa rähjääntyy... tokko ihan heti lähtee uudelle reissulle. Rapsutukset kaimalta!
VastaaPoistaEiliseen asti pikkuinen oli sisätiloissa. Kun pääsi ulos, oli ollut pihapiirissä. Mutta jo iltapäivällä pompotti mennä tuolla kauempana metsässä. Sieltä naapuri soitti havaintojaan. Kiitos! Ei ollut tiennyt, että nuorukainen oli "löydetty". Taitaa olla joku "tahtokausi" meneillään. Isoa poikaa metsässä, mutta kun tulee mörkö vastaan on pupu pöksyissä :)
Poista