torstaina, syyskuuta 05, 2013

Kalle Kyy




Eilen, kun tulin töistä kotiin. Ihmettelin, kun kaikki ovet olivat visusti kiinni vaikka ilma oli lämmin ja kotiväki oli paikalla. Selvisi, että pihallamme oli ollut isomman luokan peto jonka Smirre oli bongannut. Smirrellä oli ollut kaksintaistelu kyykäärmeen kanssa. Siinä oli tuijotuskisa ollut meneillään ja molemmat iskuvalmiudessa. Kissa oli nopeasti poistettu tilanteesta sisälle, josta iso tiikerimme ei ollut pitänyt lainkaan. Hänenhän kuuluu vartioida reviiriään ja suojella laumaansa. Kissan isäntä oli saanut tiikerin purema- ja raapimisjäljet itseensä palkaksi tilanteeseen puuttumisesta.
Minähän en pidä k-ä-ä-r-m-e-i-s-t-ä ja en ainakaan , jos tullaan meidän pihalle.Pysykööt metsässä.. Onneksi en nähnyt  Herra Kalle Kyytä. En ole koskaan kuullut, eikä tarina kerro , että täällä olisi moisia nähty. Mistä lie eksynyt ??
Illalle suunnitellut pihatyöt jäivät minulta tekemättä. Ja kun tuli ulos asiaa, laitoin vaalean punaiset unelmat (= saappaat) kaiken varalta jalkaani :)

3 kommenttia:

  1. HYI! Onneksi isäntä ei saanut kyyn puremaa.
    Ellen väärin muista niin mummu oli nähnyt joskus kyyn siinä kuusen lähettyvillä.(siis tien varrella) Ei luulis niiden pihaan asti viitsivän luikerrella metsästä. Toivottavasti se otus ymmärsi vielä häipyä, kun oli hengissä.

    VastaaPoista
  2. Tyhmä Kalle -hyi, hyi! Ei tainnut muistaa, ettei pihoihin ole tulemista. Onneksi kaikki selvisi noin, ilman yhteenottoa =}

    VastaaPoista
  3. Pihassa olevan kuusen alla Herra Kalle Kyy oli ollut. Onneksi Isäntä ei saanut kyyn puremaa,.....kissan purema on mukavan kipeä ja tulehtunut...mutta mies hengissä...hyvä,hyvä...

    VastaaPoista